Voi että. Taas se kavala tauti on päässyt iskemään. Kuume hipoo jo ihan pilviä. Eikä tää kuume oo mitään tavallista Buranalla ohi menevää. Ainoo lääke on kai pikkuruinen karvainen koiranpentu. Mää oon koko kevään yrittänyt saada lupaa toiseen koiraan, mutta ei lupaavalta näytä. Vanhemmat ei mulle toista koiraa halua. 

Mulla oli tässä viikko sitten hoidossa kaverin lapinkoiran pentu Salli ja kuume senkun nousi. Oli niin ihana katella ku Salli ja Nappi leikkivät yhdessä ulkona ja näytti, että niistä tuli jo ihan kaverit viikonlopun aikana. Nappi oli ihan maassa kun Salli sitten lähti kotiin. Mua ottaa kyllä hirveesti päästä, etten saa toista koiraa. Mulla olis nyt niin hyvä mahdollisuus ottaa pentu. Nappi on jo hyvän ikäinen 4-vuotias, ns. valmis pakkaus. Meillä on tosi hyvä koiraystävällinen paikka, missä asutaan. Melkeen maalla. Mutta ei niin ei. Toivottavasti tää kuume lähtee jossain vaiheessa laskuun. :P